viime viikkoiset ohjatut treenit menivät ihan ok. tehtiin luoksetulon pysäytystä, ruuutua ja idaria (ekaa kertaa). istumisessa kiersin vaan ihan pikku lenkin, seisomisessa vähän pidemmän ja maahanmenossa täyden kierroksen ja elsahan ajatteli, että siihen varmasti jäädään taas makoilemaan ja päätti ottaa lonkka-asennon. nooo.. toinen kerta toden sanoi;) paikallamakua tehtiin myös, elsa oli seppo-buldogin vieressä ja pysyi! näytti jopa ihan rauhalliselta. ensimmäistä (ja tätä ennen ainutta) kertaa kun sepon vieressä sitä yritettiin saada pysymään, se kesti juurikin sen kaksi askelta.. näiden treenien jälkeenpä ei olla juuri reenailtu, elsa oli vkolopun liperissä kun me oltiin häissä.

su aamuna oltiin kokkosen tuijan agikoulutuksessa ja tehtiin varsin vinhoja ratoja, tutuiksi kunnolla tulivat twistit ja pakkovalssit. toisinsanoen on noita varmaan tullut tehtyä, mutta ei niille nimeä ole ollut;) olin myös laltsun kaa ja en voi ku todeta että eipä erilaisempia koirat juuri voisi olla..

meillä oli eilisaamusta hoitotyttö sina yökylässä! sintsi on hauska pieni otus, joka tekee kaiken niin rauhallisesti ! (ainakin kun katsoo kaikki päivät nuorta pyrrineitoa). sina on myös aamu-uninen ja aamulenkki meni niin, että elsa tuttuun tapaan jonon kärjessä hihna pinkeällä ja sina perässä niin kaukana kun hihna periksi antoi..



sinasta vanha kuva, edelliseltä hoitoreissulta ajalta kun elsiä ei vielä edes ollut!



tästä arvokkaasta neidosta löytyy siis ainakin villakoiraa ja kaiketi myös shelttiä ja papillonia. oikeastaan voi kuvitella löytävänsä niitä kaikkia kun katsoo sitä. eikös korvat ole melkein kun papillonilta, turkki ja rakenne villikseltä ja häntä sheltiltä (siinä on sellaiset pitkät suorat hapsut). heh :)
neidit tulivat juttuun niin, etteivät juuri toisistaan välittäneet, mutta pallot oisivat voineet olla jo vakavampi paikka.. eli ne pysyivät piilossa.

Kun laura sitten tuli sintsiä hakemaan , lähdimme samalla juoksulenkille. eka piti käydä vähän lyhempi, mutta sitten huomasimme juoksevamme kohti repokalliota ja samahan se oli käydä siellä se neljän kilometrin mäkinen lenkki heittämässä ;) kokonaispituudeksi tulikin sitten 8km, josta 7 juostiin.. ja elsa riehui ainakin puolet matkasta. tulomatkalla neiti elsa päätti uida ojassa(käsi ylös kuka yllättyi?) siellä oli noin sen mahaan vettä (onneksi kirkasta) ja elsi loiskahti sinne niin että vesi lensi! tämä tapahtui tosin useamman kerran kun se oli niin kivaa.. viimeisellä kerralla (jonka siis sanoin olevan viimeinen, muutenhan se ei olisi ollut..) elsa nousi sieltä pitäen vasenta takatassua ylhäällä. kerkesin jo ajatella kaikki mahdolliset, eikä puhelinta tietty ollut mukana! no katsoin tassua ja elsa alkoi kiljumaan heti kun koskin siihen.verta siitä ei tullut. meinasi jo pelon poikanen hiipiä tosissaan mieleen.. yhtäkkiä elsalle tuli mieleen että "ravistelempa turkkini" ja näin tapahtui kaíkki neljä jalkaa tukevasti maassa ja sen jälkeen neidillä oli ilme että "meni jo, jatketaan!" ja sen jälkeen tämä jalka ei siis ole oireillut millään lailla. olisihan minun pitänyt muistaa että pyrri ei ole pyrri jos ei ole vähän dramatiikkaa mukana!!