Tässä tämä vaelluskestomus UKK-puistosta saariselältä. Enimmäkseen muistiinpanot ovat ihan itseäni varten, jos uudestaan sinne menen. Ei siis muuten tuo kännyköiden kuuluvuus ole esim. niiiin tärkeä mainitsemisen arvoinen juttu ;) mutta siis saunalahden liittymällä pärjäsin minä.

katjan ja hinkuun vastaava kera kuvien löytyy http://hilipatipippan.blogspot.com/

sunnuntai 16.8.

starttasimme aamulla kohti kuopiota ja agikisoja. tuloksena risse koposen radoilta hyl ja 5. mutta kontaktit ja kepit meni hyvin ja vauhtikin oli ok. suurempaa kertomista niistä sitten olekaan..omia ohjausmokia ja mokia ja mokia, josta toisella radalla tuo vitonen keppien aloituksesta. takaaleikkaukset eivät pyörineet eivät ollenkaan ja näin. mutta ihan hyvä fiilis jäi, kuitenkin pyrrimopo kulki.

kuopiosta sitten kohti kuusamoa ja siellä ääshotellissa yö. kuusamosta ma aamuna kohti saariselkää. tie aittajärvelle, aloituspaikkaan, oli hyvin kivinen ja tuntui, että enemmän mentiin sivusuunnassa kuoppia ja kiviä väistellen kuin suoraan :) no perille päästiin ja matka alkoi. alunperin oli tarkoituksena mennä aina Lankojärvelle asti, mutta jo hyvissä ajoin teimme päätösen jäädä jo Porttikoskelle yöksi, eli n. 5km ennen. Viisas päätös, väsytti jo ja rinkan säädöt olivat miulla vielä vähän hakusessa.. Porttikoskelle 11km reissun jälkeen pääsimme kahdeksan jälkeen illalla ja perillä olikin pari saksalaista nuorta miestä ja pari keski-ikäistä suomalaista. suomalaisilla oli mukana myös 5,5-kuinen punainen irkkusetteri mette. koirat juoksivatkin illan ja aamun pihalla pitkin ja poikin peräkkäin ja välillä painittiin. Erityisen innoissaan setteristä oli tietenkin katja :)

näkymiä:

Tultuamme teimme päivän ensimmäisen kunnon ruuan (kyllä maistui!) ja istuimme koko porukalla nuotiolla juttelemassa. Suomalaiset olivat oulusta ja saksalaiset frankfurtista. kyllä oli taas miun englanti unohtunut, voi ahdistus!

Sopu sijaa antoi yöllä, tyttöjen (-mette) paikka oli yläritsi ja poikien (+mette) alhaalla. no, eihän pyrri ylhäällä halunnut nukkua, ja olikin nukkunut yönsä setteriomistajan jaloissa.. koko sakki varmaan nukkui yönsä enemmän ja vähemmän huonosti, mutta aamulla ei ihme kyllä kovasti edes väsyttänyt. Ei väsyttänyt koiriakaan, ne potkaistiin pihalle jo klo 6 painimaan. Lienevät juosseet siellä siihen kun muu porukka paria tuntia myöhemmin heräsi.

retkikunta "kimpoo" kera extrasetterin Porttikoskella

Reitin varrella näimme yhden poron, joka jäi koirilta huomaamatta, ja siihenpä ne bongaukset jäivätkin. Sää suosi ollen puolipilvistä ja illaksi saimme vielä auringonpaisteenkin ja sen myötä pakkasyön. Kotiin soittelin tuvan katolta, ihan hyvin kuului.

 

Tiistai 18.8 Porttikoski – Tuiskukuru

Otettiin kiinni eilinen jäljellejäänyt matka (eli ainakin se 5km + mukaanmahtunut pieni harha) ja lisäksi menimme aiemmin suunnittelemamme reitin Tuiskukuruun. Voin sanoa, että viimeiset n. 4km olivat tuskaa! Kuru kulki alhaalla ja me ylhäällä..mutta silti mekin menimme rinteitä ylösalas ja matka ei tuntunut loppuvan oikein ikinä. Ei oikein edes tiennyt mihin koskee eniten, vai onko kyse väsymyksestä vai..

kuva ei anna oikeutta tuiskukurulle

Tupa löytyi klo 20.20 ja Porttikoskelta olimme lähteneet n. klo 11. Ensimmäisellä pysähdyksellä koirat jaksoivat vielä riehua, sen jälkeen ne totesivat, että lienee paras huilata, ei taida matka loppua..Matkaa tuli yli 20km.

Tuvassa oli ennestään 70-vuotias ivalolainen mies, joka epäilemättä on koko elämänsä kulkenut noilla reiteillä. karttaa ja kompassia ei ole tarvinnut vuosikymmeniin. Miehen puhe oli hyvin hauskhan khuuloista, ku suorahan sieltä jänkhältä. Puhelias mies oli hakenut vettä, lämmittänyt tuvan ja lakaissut pihan ennen tuloamme.

tupa:

sää suosi meitä jälleen, päivä oli aurinkoinen, muttei liian lämmin. Kännykkä ei kuulu kilometrin säteellä, kertoi nimettä jäänyt mies.

Bongaukset: pari kuukkelia ja joku veslintu poikasineen, tunnistakaa?

 

Keskiviikko 19.8 Tuiskukuru – Luirojärvi (-sokosti-luirojärvi)

Teimme eilisestä vielä väsyneinä lyhemmän päivämatkan tänään. Eli alkuperäinen suunnitelma muuttui jo toista kertaa. Luirojärvellä oli pari varaustupaa, pari autiotupaa (toinen iso hilttoni) ja SAUNA! Meitä ennen paikalla oli juuri lähtöä tekevä pariskunta, joka muuten tiesi Tuiskukurussa yöpyneen miehen, kuten oli tiennyt moni muukin edellisenä yönä Luirolla ollut. Heh, paikallinen kuuluisuus, joka ystävällisyyttään käy lämmittelemässä tupia valmiiksi retkeilijöille.

Matkalla ampupäiden puurajalla kuului muuten puhelin erinomaisesti. Tässä kuva siitä matkalta. Elsi jopa poikkeaa polulta :)

perillä teimme heti ruokaa ja lämmitimme saunan (haaleat oli löylyt, mutta peseytyminen teki hyvää!) ja aloimme suunnittelemaan lähtöä sokostille. sokosti on alueen korkein tunturi. kävelimme iltapuhteina sitä puurajalle (n. 6-7km yhteensä) ja palasimme takaisin. hienot olivat näkymät alas! menomatkalla bongasimme tulevan yöpaikkamme, pienen tuvan, joka osoittautui kartan tiedosta poiketen autio-, eikä varaustuvaksi. saimme viettää yömme rauhassa ihan neljästään.

Luirojärvi

bongattiin taas parit kuukkelit.

 

torstai 20.8. luirojärvi- muorravaarakka n. 16km

Lähdimme aamulla taas hyvissä ajoin. Vuorossa tänään oli siis tunturin ylitys! reitti kulki ensin hyvin pitkään kurua mukaillen, ennen kuin nousimme Lumipään ja Suppu-Kotavaaran välistä tunturien toiselle puolelle. Näköalat olivat huikeat, eikä nousu huipulle ollut ollenkaan niin paha kuin luulimme. Huipulla luonnollisesti tuuli ja kovaa..

tauon pidimme siis ennen tunturille nousua. Kurussakin tuuli. Elsi oli oikein tyytyväinen takista, pisti vain nenänsäkin tuulensuojaan :)

Huipun ylitettyämme alkoi toiselta puolelta polun etsiminen. Yksi löytyikin ja vei lumikurun kautta alas.

nätti vihreä tunturipuro

Jonkin verran alaspäin tultuamme otimme suunnan kohti pirunportille vievää polkua ja oikaisimme näin muutaman kilometrin metsän poikki. Polku löytyi aika helposti ja piilotimme tavarat metsikköön ja aloitimme pirunportin valloituksen.

Kovasti taas noustiin kohti korkeuksia, pirunportti on kahden huipun välinen kivikkoinen kuru. Matka oli todella kivikkoinen, kun kuljimme pirunportin läpi. Tarkoituksenamme oli käydä vielä paratiisikurulla, mutta matka alkoi tuntua varsin pitkältä, kun polku ei vienytkään ihan niin kuin piti. Toki vaihtoehtona oli myös ylittää tunturi.. Kerkesimme taivaltaa hukkaan varmaan lähemmäs 2km/suunta ja käännyimme takaisin. Elsa oli paluumatkalla huvittava, se kulki juuri niitä polkuja joita olimme tulleet (polkuja saattoi kulkea kaksi ihan lähekkäin) ja varsin etäällä meistä ”tiedän kyllä minne olemme menossa”-ilmeellä. Kun kuljimme viereistä polkua, mitä olimme tulleet, elsa katsoi mielestään oikealta polulta ”mie menen tätä tuttua ainakin”. Tavaroitakaan ei tarvinnut sen kummemmin etsiä, koirat juoksivat jo kaukaa tavaroiden luo ja seisoivat siellä häntä heiluen meitä odottamassa.

Pirunportti häämöttää jo. Koirat löysivät lunta..

Otettiin tavarat ja lähdimme tupaa kohti. Reilu pari kilometriä oli vielä taivallettavana. Tuvassa ennen meitä oli keski-ikäinen pariskunta tervakoskelta ja joku yksin vaeltava mies. Matkalla tuvalle tulivat ne viikon ainoat (ehkä kolme) sadepisaraa. Yksinäinen mies heräsi aamulla ensimmäisenä. Jossain vaiheessa havahduin, että ”Missä elsa” kun ei ollut lattialla eikä miun vieressä. Ehdin jo ajatella että mies oli päästänyt sen ulos ja jättänyt sinne. No, neiti ee nukkui tyytyväisenä tämän miehen makuupussissa..

Tällä tuvalla ei puhelin kuulunut.

Bongaukset: Karhun jälki kurussa ennen tunturin ylitystä! Lumikurussa kymmenkunta riekkoa ja yksi poro J nyt elsikin näki poron, haukkua ja vuhkata piti vähän.

 

21.8. Muorravaarakka – Jyrkkävaara n. 16km

Alkumatka sujui reippahasti ja n. puolessa välissä pidimme ruokatauon, pastaa pekonikastikkeella J varsin vähän ihan kunnon ruokaa luonnossa laitoimme, enimmäkseen elimme välipaloilla ja keitimme vettä, että saimme pussikeitot.

Elsa hieman ontui tänään, molempien takatassujen anturoissa oli nirhaumat, todennäköisesti eilisestä kivikkoisesta menosta. Toisessa jalassa nirhaumia oli kolme..

Koirat ovat olleet väsyneitä, kaukana ovat ne ajat kuin painileikki pistettiin käyntiin joka tauolla. Nyt vain aamuisin jaksetaan painia, matkalla tauot nukutaan ja vasta pyynnöstä noustaan liikkeelle.

 

Puolenvälin jälkeen meidän matkanteko selvästi hidastui. Lähdimme taukopaikalta ehkä kolmelta ja perillä olimme puoli seitsemältä.

Samanlainen tupa tämä kuin muutkin (luirojärven jättitupa hilttonia lukuun ottamatta) ja täällä meidän kanssa on vain puolalainen Andrei, matkailualan opiskelija, palomies-sairaankuljettaja. Katja sanoi, että nyt pitäisi olla luvassa turvallinen yö. heh.

Myöhemmin varaustupaan tuli etelä-suomalainen pariskunta. Nainen käveli heti koirien luo ” olen suuri koirien ystävä” ja meidän paimenet eivät olleet asiasta aivan samaa mieltä, etenkään elsa.

Muorravaarakan tuvalla kuului puhelin kohtalaisesti.

bongaukset: poroja tuvan pihassa, samoin kuukkeleita. Porot eivät olleet koirille enää mikään ”juttu”.

22.8. Muorravaarakka – Aittajärvi n.10km

Viimeinen pätkä. Ensin meidän piti keksiä miten ylitämme muorravaarakanjoen ilman, että täytyy kävellä kahlaamolle asti (yht. n.3km lisää). Yritimme yhtä matalalta näyttänyttä paikkaa, mutta totesin, että kirkas vesi hämää ja paljo. ei se ollut matala oikeastaan ollenkaan, reiteen vettä varmaan.. Ylitimme sen sitten lopulta varsin virtaavasta kohdasta, kun vesi oli matalaa. Virta oli varsin voimakas ja koirienkin ylitys suuntautui virran mukana vähän vinoon, mutta eipä se näyttänyt pikkutyttöjä haittaavan. Vesi oli kylmäää…

Kun tulimme Suomujoen varteen, aloimme katsella ylityspaikkoja ”sillä silmällä” nimittäin senkin yli oli päästävä. Matkalla näimme erään naisen ja kysyimme oliko hän joen ylittänyt. Kehui aittajärven ylityspaikkaa hyväksi ja jätimme suosiolla katselemisen siihen. Liian isojen sukkien takia ilmestyneet rakot vaivasivat minua, mutta perille päästiin. Aittajärvellä oli ylitysvaijeri, mutta vesi sen verran matalaa (ja edelleen niin prkleen kylmää) että siihen ei tarvinnut turvautua. Auto löytyi entiseltä paikaltaan ja meidän onneksemme tie aittajärvelle oli tasoitettu reissumme aikana! Kävimme Kuusamon keskustassa syömässä ja uni maittoi ääshotellissa saunan jälkeen. Kuusamosta Joensuuhun matka sunnuntaina sujui hyvin.

Yhteenveto: Meillä oli ihan loistava tuuri säiden suhteen. Ei sadetta, ei paahtavaa auringonpaistetta ja.. EI PUREVIA ÖTÖKÖITÄ! Ruoka riitti, matkan jaksoi taivaltaa (lukuun ottamatta toisen päivän loppua) hyvällä mielellä ja ololla, seura oli hyvää ja niin ihmiset kuin koiratkin nauttivat reissusta. Maisemat olivat upeat ja ei oikeasti roskan roskaa matkalla. Tuvat olivat perussiistit.

Elsa ja Hinku olivat oikein mukavaa matkaseuraa, oli kiva katsoa kun koirat nauttivat reissusta (ja leikkivä! elsahan ei juuri toisten kanssa leiki. poikkeuksena nyt hinku, ja meillä hoidossa ollessa vappu). Hihnoja ei myöskään edes näytetty koko viikkoon! Noiden suhteen kun ei ole pelkoa, että lähtisivät mitään eläimiä ajamaan. Hyvä, että poikkesivat edes polulta! Koirat olivat rohkeita, mitkään ylitykset eivät niitä pelottaneet, olipa kyseessä silta tai kahlaus. Ihmiset eivät niitä suuresti kiinnostaneet, kunhan omat pysyivät matkassa mukana. Ei siis vaivaa kanssamajoittuneillekaan. Koirista nivoutui oikein parivaljakko :)

yhdessä leikittiin..

ja syötiin poronkakkaa :)

Kaikin puolin onnistunut matka!