Kerttu, eli kepu. Viimeaikojemme ongelmanuori..

Kepusta tuli ihan peto sen jälkeen kun muutimme. ei elsalle, eikä meille, eikä muutenkaan normielämässä mitään. Sitten tuli vieraaksi lala, dukki ja miun vanhemmat.. kissa murisi ja sähisi kaikille, miulle, jussille ja elsalle, joka ei tietenkään osannut varoa. yrittipä kerran käydä dukin kimppuunkin, vaikkei dukkis tehnyt (miun mielestä) mitään! kissa ei suostunut olemaan toisessa huoneessa vaan tuli, kuten ennenkin, sinne missä kaikki muut olivat ja siihen ei tosiaan uskaltanut edes koskea! muutaman kerran jälkeen olin jo ihan epätoivoinen, ja ehdin jo surra, jos joudumme siitä luopumaan.. kun koirat kuitenkin kuuluvat paljon meidän elämään, niin omat, vanhempieni kuin kavereidenkin koirat.

kasvattaja totesi tuon käytöksen olevan reviirikäyttäytymistä, kissoilla voi kuulemma mennä joskus omat ja vieraat sekaisin. epäili, ettei kepu ole vielä kotiutunut (yli kuukausi oltiin asuttu).  Minun silmään se näytti kotiutuneen, eihän tavallisessa arjessa ollut mitään ongelmia, vaan niitä tuli vasta kun tuli vieraita koiria tai koiria ja ihmisiä kylään. mutta tiesinhän nämä tarinat tyyliin kuukausien ja vuosien jälkeen kotiin löytävistä kissoista.. kissat kiintyvät koiria enemmän paikkoihin.

Päädyin kokeilemaan homeopatiaa kepulle tutun kautta. Ei varmaan tarvitse sanoa, etten suuresti noihin usko..mutta ajattelin, etten tosiaan mitään menetäkään (eikä kukaan tule sanomaan, "no et sitten kokeillut")! niinpä kepu sai kolmenlaisia "kukkatippoja" kuten mie leikilläni niitä kutsuin. Juuri tuona päivänä kun koko tilanne kärjistyi kun vanhempani kävivät koirien kanssa, kepu sai VIHDOIN sen ison, kattoon asti ulottuvan kiipeilypuun tännekin asuntoon kun iskä ja jussi sen asensivat paikoilleen. En tiedä, kukkatipat vai kiipeilypuu vai molemmat, mutta tilanne laukesi ja Dukki sai olla meillä hoidossa ihan rauhassa! olin niiiiin onnellinen ja tyytyväinen :) toki kepu muutaman kerran dukille suhisi ja istui ensimmäisen päivän enimmäkseen kiipeilypuussaan katsellen "alamaisiaan", mutta ei mitään "petomaisuutta" kuten aiemmin! viikon loppua kohti tilanne koko ajan parani ja loppuviikosta nuuskittiin nenät vastakkain :) dukki on ollut alusta asti tosi hieno kepun kanssa, ei mitään ongelmia! se ei oikein välitä koko kissasta eikä noteeraa sitä lainkaan.
en jotenkin alkuun edes tajunnut yhdistää tuota käytöstä ja muuttoa toisiinsa, kunnes kirsi kertoi hänen yhdellä kissalla aikoinaan olleen vähän vastaavaa. ja kun ne ongelmat tulivat tavallaan vasta kuukausi muuton jälkeen kun ilmeisesti saimme ekan kerran vieraita (tai lala ja dukki ovat kuitenkin kepulle varsin tuttuja) koiria vieraaksi. 

nyt sitten eilen kävi ekaa kertaa vieraita koiria niin, ettei kepua tai koiria suljettu toisaalle. maijan bortsut kepu on nähnyt useamman kerran edellisessä asunnossa ja nekin ovat kissan suhteen varovaisia ja käyttäytyvät tosi nätisti. ja mitä tekee kepu? tulee tähän keittiön tuolille istuksimaan (tietenkin, onhan kaikki muutkin keittiössä!) ja katseli siitä kolmen koiran liikuskelua. välillä se siirtyi lipaston alle ja välillä istuksi tuossa käytävällä, eikä suhissut kertaakaan! hieman varovaiselta se näytti, mutta muutos on niiiiin huomattava! hitsi olin ylpeä mein kepusta :) jospa se oikeasti tästä! kerkesi jo pelottaa aikalailla se pennun tulo kepun takia..nyt pelottaa sitten muuten vaan, miten mie jaksan semmoista ruljanssia taas? mikä kumma se menee ihmiseen -juuri kun edellinen koira on fiksu ja filmaattinen, helppo pitää irti missä vaan, tottelee ja osaa paljon. niin haluta nyt siihen sitten koiranpentu! noh, katsellaan kuinka meidän käy ja milloin pentu tulee :)

pistetääs sitten niitä lupaamiani kuvia. aloitetaan sarjalla "fiksut lemmikkini":

Elsa

 

ja kepu

 

tää kori ei siis ole laitettu kissaa varten, mutta kerroppa se kepulle! mut jos on hyvä maata tavaroiden
päällä niin eikus vaa =)

 

ja sitten kuvana varsin kehno, mutta osviittaa siitä miltä meidän kämppä näyttää ain dukin leikkien jälkeen kun pelkkä olkkarin matto näyttää tolta. tuo musta otus tuossa kuvassa on varsin syytön..dukki siis vain kanniskelee lelukorin sisällön yksi kerrallaan milloin mihinkin. toki sitten joku lelu on suolistettu ja poltettavien roskien korista on käyty penkomassa talouspaperia ja noita wc-paperirullia..

 

ihana elsi <3

 

tallille marjon luo on muuttanut suloinen, pieni reilu 14-viikkoinen Miina-kissa:)

 

 

ja suloinen on Sirkku-heppakin! sirkkuhan on siis venäjällä 1999 syntynyt tamma, oikealta nimeltään Sirén ja se on todennäköisesti puoliverinen, virallisesti siis tilastohevonen :D osaava ja hirmu kiltti olematta laiska :) marjo ja sara kuivalinen sen omistaa ja mie vuokraan.