Pyydyskartanon Jemina-Yea "Lala" 23.4.02 - 24.5.11

 

Vielä kerran tulee päivä, kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä, milloin se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi hiljaa kotiovella,
silloin tiedän, nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua.
Että voisin luulla, sinä tulet mukana.

Silloin anna minun mennä,
kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas,
kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Sitten anna minun mennä,
ethän pyydä, että jäisin elämään.
Irti päästä, kuiskaa korvaan hiljaa vaan:
Olet vapaa lähtemään.
 

(tuntematon)

Yhden koiran elämä ja taistelu sairauden kanssa sai tänään päätöksen. Ikävä on suunnaton.

Nuku hyvin rakas, kaunis Lala <3