Eilen oli Elsalla tylsä päivä, miulla oli ohjelmassa opinnäytetyön tekemistä ja innostuttiinkin siinä oikein, että tehtiin yli kuusi tuntia..
Illalla oli sitten meidän seuran epäviralliset, Lalan saldona 0 ja HYL. Ekalla radallahan meitä kakkosluokkalaisia ei palkita vaikka miten hyvin menis;) Mutta siellä veti kyllä niin hienoja ratoja alkeis-jatkolaiset että piti olla niille alkeiskurssin vetäneenä niistä oikein oikein ylpeä!
Toisella meni kirjaimellisesti putkeen..hypyn sijasta, niin kuin olettaa saattaa..
Niin..palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, että Elsalla oli tylsää. Päätin sitten iltayhdeksältä nälissään olevan koiran kanssa lähteä ajamaan jälkeä. Elsa on kokeillut moista harrastusta nyt 4 kertaa, joka kerralla 2-4 lyhyttä makkara(tai siis frolic)jälkeä. Ensimmäinen meni tuttuun tapaan koiran höseltäessä ja minun näyttäessä nameja. Pikkuinen lepotauko(jota Elsa ei mielestään olisi tarvinnut, ja muisti tämän myös minulle kertoa) ja eikun uudelle jäljelle. En tiedä mitä kummaa tapahtui, mutta koira oli kuin eri koira. Ei tarvinnut näyttää nameja, koira ei hötkynnyt, kulki, haisteli joka askeleen ja söi niistä namit ja teki jäljen hienosti loppuun asti!
Mainittakoon, että kotiin tullessa olikin väsynyt pikku-pyrri..