ahkera päivittäjä..

Duca on hauska poika. mutta tulee varmasti aiheuttamaan harmaan hiuksen jos toisenkin meikäläisenkin punaiseen päähän. mammalta löytyy jo valmiiksi, mutta lähteekö väri jatkossa entistä nopeammin? ;)

itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt uroskoirien sielunelämää; sitä loputonta hajujen ja narttujen perässä juoksentelua noin muutaman mainitakseni. nyt pitäis vissiin ruveta vähän pikkuhiljaa ymmärtämään..mutta siis varsinaisesti uros ei ole koskaan ollut edes vaihtoehto! mielenkiinnolla kyllä odotan.. sitten taas jotakin treeniasiaa uroskoiran omistajalle selittäessäni vastaus kuuluu "no se on hei narttu!" :) näin kävi esim. tokokisoissa kun puhuin meidän ruutuongelmasta erään uroksen omistajan kanssa. tai no silloin kysymys aseteltiin näin "se on VARMAAN narttu se se siun koira?". juu. on se. vaan en ole missään vaiheessa kokenut sitä ongelmalliseksi. sensijaan Dukkiksen urosmaisuus on on ongelma (minulle) jo muutaman päivän jälkeen!

no joo..ei tehdä mistään ongelmaa vielä. se on reipas ja hyvin ihmisavoin poika. ja ihana :) en vaan ole tottunut että nenä vie. ja Duca on taas saanut elää ensimmäisen 5kk juurikin niin, että nenä saa viedä! no, mitä tästä saadaan..

kävin tänään elsan ja ducan kanssa reilun tunnin metsälenkin. se pääsi miulta hihnan kanssa karkuun, no tuli luokse kun olin ehkä 5x kutsunut. mutta ei suostunut syömään nameja kun kaikki muu oli niin kivaa. noo..päästin sen sitten jonkin matkan päässä irti ja totesin, että lienee turha edes kutsua, kun tuskin tulee, sen verran hauskaa sillä näytti olevan juostessaan vapaana ja haistellessaan. kerran se tuli miun lähelle haistelemaan ja kutsuin sitä huvikseni. -ei mitään. kutsuin toisen kerran ja kun mitään ei tapahtunut tukistin sitä vähän takapuolesta ja ärähdin. pentu tuli luokse tyyliin "anteeksanteeksenmiejoutanumuttässänytoonmitäasiaa?" *häslänsählän* annoin sen juosta vielä hetken ja kun se meni hieman kauemmas, menin piiloon. sieltä se sitten juoksi luo =) alkuinnostuksen jälkeen rupesi namitkin kelpaamaan. lienee liian varhaista vielä harkita mitään kolinapurkkia tms. eihän tuo ole ollut vielä viikkoakaan (mutta ei tosin vaikuta kovin pehmeältäkään). ei muuten, mutta luoksetulo on asia josta ei meidän perheessä tingitä, se on ehkä tärkein asia mitä koiran tulee osata! muuten se ei kovin kauas mene, tai ainakaan vielä, että siihen tarvitsisi puuttua. vain tuo luoksetulo...mutta ymmärtäähän sen, että toinen on vain kovasti innoissaan eikä ole tottunut moiseen diktatuuriin :) se mikä on hyvä, niin kotipihalla luoksetulo toimii lähes moitteettomasti. tuttu paikka, tutut hajut ilmeisesti. muuten tuo on oikein kiltin oloinen poika, vähän sellainen yksinkertainen :D sellainen oli elsakin pentuna, kysymysmerkki roikkui pään päällä :) ei olla harjoiteltu luoksetulon lisäksi kuin istumista ja maahanmenoa ja vähän odottamista. ne jo sujuvat jotenkuten.

dukkis on harjoitellut yksinoloa koko ajan pätkää pidentäen. tänään oli jo 3h yksin, eikä ongelmaa :) aika askeettisissa oloissa kaveri kyllä yksinolonsa viettää, leluja, luita mutta tärkeimmät huoneen tavarat on aidattu pentuaitauksella pois :) jonkin verran tuo vielä hampaitaan käyttää, eivätkä kaikki pysyvät hampaat ole vielä kunnolla kasvaneet (mutta kaikki hampaat näyttäisi löytyvän!). toissayönä pikkuherra oli järsinyt iskän 100e:n handsfreen. toimii se onneksi edelleen..vaan miksi jätti sen tarjosalle!

lenkin jälkeen käytiin ducan kanssa mamman työpaikalla moikkaamassa työkavereita ja mummoja ja pappoja. ensin pelkkä duca ja sitten kävin elsankin. tuo pieni ja raidallinen oli niin kovasti onnessaan kaikesta siitä huomiosta ja ihmismäärästä, että hyvä että sitä kukaan mummo  uskalsi siltä sähläykseltä silittää :D elsa ottaa asiat rennommin ja seisoo kiltisti rapsutettavana. on aina mukava nähdä miten vanhukset ilahtuvat eläimen käynnistä =) myös kepu on kerran käynyt tuolla sosiaalistumassa :D elsi ja lala toki useamman kerran. tämän jälkeen duca sitten koki asiakseen yrittää karata pihasta ihmisen perään, jotka se oli bongannu, ja joita mie en..pysähtyi se tielle miettimään että mitenhän tekis ja kun pinkaisin karkuun, tuli perässä.

duca on toisaalta kovin reipas, eikä säpsy mitään uusia juttuja (joita muistan elsan ihmetelleen) eikä ääniä. sitten taas se saa lähes paskahalvauksen kun toinen koira haukkuu (kaukana). tää oli aika huono juttu, luulisi sen olevan tottunut, kennelistä kuin tulee. luulin, että pelottavia asioita olisivat uudet paikat ja ihmiset, vaan ne sujuvat kuin vettä vaan, mutta että koirien haukku..noh, jospa se siitä! lienee joskus säikähtänyt aikalailla. autot sujuvat nyt jo niin, että vain isoja autoja (rekat, linja-autot) ja mopot täytyy ihmetellä. mutta enää ei tarvitse istua ja ihmetellä, kuten piti alkuun :) hankalaa kun ei tiedä mihin tuo on tottunut ja mihin ei. pääasiassahan tuo on elänyt siellä kasvattajan pihalla juoksennellen ja huidellen ja kasvattajilla on kymmenkunta muutakin koiraa. periaatteessa kenneloloista, mutta toisaalta kuitenkin sisälläkin aikaa viettänyt kaveri siis.

toisia koiria ei olla vielä tavattu muuta kuin muutama lenkillä, joita olisi kiva jäädä istuen katselemaan.. täytyy viedä kaveri vaikka treeneihin tai jonkin mölleihin tai mätsäriin.

pieni herra:

tuo väri on niiiin kiva! olen aina tykännyt brindlestä, oikeastaan se on ollut suosikkini lyhytkarvoissa (pitkäkarvoissa ei, kun ei ole niin selkeä, siellä hienoin on musta!) ja toisena on lyhytkarvoissa ollut vasta musta. aluksi tuo tuntui aika tummalta ja väitin pitäväni vaaleammista (aulis, sohvi) enemmän. vaan en kyllä enää, sori vaan :) oikeastaan värit menisivät näin:

lyhytkarvoissa:

brindle

musta (on niiin hienoa katsoa miten hyväkuntoisen mustan koiran karva kiiltää auringossa!väitän että samanlaista et muista väreistä saa rotuun katsomatta! elsikin kiiltelee kuin lakerikenkä :)

fawn

merle (en ole ikinä hirveästi tykännyt, riippuu niin, miten ne merkit asettuu ja mikä on väriero)

 

pitkäkarvoissa:

musta

merle (pidemmästä karvasta taas et niin huomaa miten ne merkit on, joten väri on silti hieno)

brindle (kuten merlessä, väri sekoittuu, MUTTA ei ole enää niin hieno)

fawn (jotenkin useimmiten valju ja "tavallinen")

mutta, kuten sanottu, ei se väri vaan se luonne ja rakenne.. :)

käytiin tänään ensin ninkan ja vapun kanssa lenkillä. kerkesin useeseen kertaan sanoa, että voi kun olisi duca mukana. kaikella on näemmä tarkoituksensa, että onneksi duca ei ollut matkassa, loppulenkistä mutkan takaa juoksee irrallaan kaksi sakemannia kohti vähät välittämättä omistajan huudoista. saatiin elsa ja vappu kii ja eikun huutamaan perkelettä niille. nuorempi lähtikin pois kummastuneena vaan toinen jäi haukkumaan siihen lähelle ja aina kun tuli lähemmäs, yritin varmaa potkia jotai kiviä  tms :D se oli aika pelottavakin ilmestys noin jälkeenpäin, loppujen lopuksi se olisi varmaan käynyt ennemmin miun kuin koiran kimppuun kun hänen tielleen tulin uhoamaan tuolla lailla.. no, jossakin vaiheessa ilmeisesti sitä niskastakin nappasin, kun karvatupon löysin kädestäni, vaan ei tullut koira elsan, eikä vapun, eikä meidänkään päälle. kyllähän sitä aina miettii, että kannattaako vieraalle koiralle kovin uhmakkaaksi ruveta, mutta toisaalta siinä tilanteessa yritin suojella lähinnä elsaa, se on sen verran herkkis tommoisissa, että aikamoiset henkiset arvet jäis ja syvät kun iso koira tulis päälle. noh, säikähdyksellä selvittiin. toisaalta jos minun koirat noin juoksee toisten luo välittämättä miun huudoista(joo kuvitelkaapa elsasta, sen mieleen ei varmaa koskaa tulis mitään noin typerää! heidin rinsessa :) kahdesta muusta ei valitettavasti voi sanoa samaa :D), olen lähinnä onnellinen, jos ne joku siitä häätää! nuuskimaan pääsyhän olisi vain vahviste moiselle touhulle.

vaapukka:

vappu muistuttaa päivä päivältä enemmän selmaa ulkonäöltään:

taitaa tulla aika pitkä päivitys. no ne lukee joita kiinnostaa, itsellenihän tätä pääasiassa kirjoitan, vaikka varsin yllättäviltä tahoilta tulee joskus kommenttia "luin siun blogista" WTF? :) eilen tehtiin elsin kanssa jälki, jossa vain muutamalla askeleella nameja. pisimmillään 25 askelta tyhjää. teki ihan hirmu hyvin!  oikoi yhden kulman, mutta tuskinpa siitä koiraa voi syyttää, jälken tekijää ennemmin. mutta tänään palattiin sitten maanpinnalle. tein n. 150 askelta pitkän jäljen, jossa kolme kulmaa ja vain kulmissa namit. noh, kulmat meni ihan ok, mutta muuten vähän säätämistä. kulki myös vähän sivussa, mutta johtui varmaan tuulesta. tuota kulmatyöskentelyä pitäisi kyllä tehdä, ei ne ollenkaan hyvät siis ole. en vaan tiedä mitä asialle pitäisi tehdä..täytyy jostain lukea, tai kilauttaa kaverille (maija :D). kepit pitäisi ottaa projektiksi myös, mutta jos nyt ensin tuo itse jälki..

Lallu on ollut vaisu ja kärsinyt ummetuksesta =( se saa öljyä ja ajoittain kaurapuuroakin, mutta silti tuo tilanne vaivaa välillä. pitäisi vissiin siirtää lala samalle ruualle kuin elsa, mutta mamma lienee liian laiska tekemään (miehän siis enimmäkseen kokkailen elsalle, helppoa vielä kun on vain yksi koira ja ne samat lihat käy kissalle).. eli siis kaurapuurokuurille kunhan tuo umpi on saatu pois! toki on aina mielessä, että siellä joku kasvain tukkii suolta/peräaukkoa mutta enemmän vaikuttaa siltä, että kyse on ihan tavallisesta ummetuksesta, kun tuotos on senmoista. nyt ensiapuun lallu saa parafiiniöljyä (vaikkei nyt ihan tukossa ole, mutta ei paljon puutukaan) ja sitten jatkossa ennaltaehkäisyksi päivittäin kaurapuuroa. toisaalta liian lihavalle koiralle tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että kaurapuurolla korvataan osa ruuasta..pitää varmaan hankkia jotain jauhetta tms. joka pitää suolen toiminnassa. 

lallukin teki tänään lyhyehkön jäljen ja hyvin tekikin! samoin duca teki 30 askeleen jäljen. lienee turha kertoa, ettei ne namit siellä niin kovasti kiinnostaneet, itse jälki tosin sitäkin enemmän! eli vahvistin nyt sitä, että haistella kannattaa ;)

sittenpä vielä kuvanen tai kaksi elsi pyrrisestä

 

aion tänään vakaasti luvata, että päivitän blogiin osion ducasta ja tyttösten tiedot ajantasalla!