huomenna tulee lalan leikkauksesta vuosi. kirjallisuuden valossa koko koiran ei pitäisi kuulemma olla enää edes hengissä.. vaan vielähän tuo lala pärjää :) tarinan voi lukea lalan sivulta, tai tuosta osioista "lala sairastaa". mutta päivitetään siis lalan kuulumiset.

toivuttuaan hyvää aikaa oli pitkään. kevät..kesä.. syksyllä alkoivat ongelmat. ensin virtsakivivaivat, jotka menivät onneksi nopeasti ohitse ja nyt viimeisen kuukauden ajan vointi näytti heikkenevän silmissä. tuli tassujen lipsumista, väsymystä, ruokahaluttomuutta(!!!), ärtyneisyyttä ja lopulta koira makasi vain sohvan nurkassa. lenkit lyhenivät pahimmillaan muutamaan sataan metriin aiemmasta tunnista- puolestatoista. kieltämättä olin jo aika valmis lähes luovuttamaan, koska halusin mielummin muistaa lalan pirteänä ja eläväisenä, en kipeänä, apeana, sohvannurkassa samein silmin pötköttävänä. ja lisäksi..missä vaiheessa koiralla on jo liikaa vaivoja? missä vaiheessa elämä ei ole enää laadukasta? koirahan ei tiedostane elämän pituutta, sensijaan elämän laadun se kyllä tiedostaa.

no, ajattelimme kuitenkin kokeilla vielä kipulääkekuuria kun rimadyliä lalaa varten oli. vajaan viikon kipulääkekuurin jälkeen lenkit pitenivät ensin puolituntisiksi, sitten tuntiin, ja lopulta lalan riehumista dukin kanssa (jota se ei ollut tehny muutamaan viikkoon, kuukauteen?) piti jo rajoittaa. lala alkoi hakea itse dukkia leikkimään, ruoka alkoi maistaa ja tassu nousta. sohvan nurkka ei ole enää paras paikka  vaan se häslää totutusti koko ajan siellä missä se on eniten tiellä :)) kipulääkeannos on nyt puolikas maksimista ja sillä se näyttää pärjäävän hyvin. katsotaan riittääkö kuuriksi, vai jatketaanko pidempään. eläinlääkäri ystävällisesti määräsi meinaan satsin josta riittää vaikka koko nelikolle :D

olen aina ollut vastaan jatkuvaa kipulääkkeiden syöttämistä. en vaan tiedä kuinka nyt suhtautua.. nimittäin se ero, joka koirassa on nyt verrattuna muutaman viikon takaiseen on huomattava. hyvä etten itkuun purskahtanu kun lalan näin innoissaan sähläämässä kun menin käymään :)) ja kun käytiin koko nelikon kanssa lenkillä, ei olisi ulkopuolinen ehkä heti arvannut kuka porukasta on 8,5v =)

selväähän se, ettei lalan kanssa vuosista puhuta, ja turhaan kärsimystä ei ole tarkoitus pitkittää. toistaiseksi mennään näin ja varmasti nautitaan jokaisesta päivästä belgiakan kanssa :)

__________________

nyt uusi kuva kepukasta, joka täytti 2v 5.12 =) meillä onkin synttäriä aina elokuusta saakka, elokuussa kiva, syyskuussa mie, lokakuussa elsa, marraskuussa jussi ja joulukuussa kepu. seuraavan lauman jäsenen pitää siis olla syntynyt joko tammikuussa tai heinäkuussa :))

näyttäis kissa tarvitsevan taas vähän pesua ja ehkäpä harjaustakin. ennenkaikkea pesua kun turkki menee noin.

 

etsi kuvasta pyrrinpoikanen..

käytiin tänään kirpeässä (-22) pakkassäässä lenkkeilemässä puolitoistatuntinen tyttösten kanssa ja kamera lähti mukaan. kivalla on ikää nyt 18 viikkoa. painoa ja korkeutta saman verran kuin varmaan viime- ja toissaviikolla. hiipumassa?

vaihtoehtoina tuntuu kummallakin noista olevan tällä hetkellä joko päätön lumensyönti, tai päätön keppien syönti. voi aargh. mikään ei voi taas tapahtua normaalisti vaan kaikki pitää viedä vähän yli..pyrrit..

kun ei maassa ole, otetaan puskasta, tuumii Kiva.

elsa tuntuu ennemmin aloittelevan karvanlähtöä kuin juoksua. tosin tuota karvaa kyllä on! viime erkkarissa vastaavanlainen lyhytkarva (tosin uros..) sai kommentin "liian runsas turkki". noh, ajoittain olen kyllä samaa mieltä.. vaikkei tuolle mitään tarvitsekaan tehdä, paitsi imuroida se pois lattioilta :) mut välillä tuntuu et on vaa ajan kysymys ku elsan mahakarvat ulottuu maahan asti..ja lumi tarttuu =/

lenkin jälkeen oli väsynyt kääpiö..:)