..eräs kemin reissu.

pyrrit (elsi ja kiva) starttasivat matkaan omistajineen kera saimi-aussien ja lauran. menomatka sujui joutuisasti ja hyvin. jossain vaiheessa soiteltiin edellä ajaville maijalle ja heidille(nuuskun ja rapsun heidi), missä ne ovat menossa. vastaus oli lupaava: "täällä jossain sotkamon pikkuteillä, ajateltiin oikaista,ei tiedetä missä ollaan ja bensavalo palaa!" noh, todistettavasti selvisivät hekin kemiin asti, vieläpä ennen meitä. me oltiin syöty matkalla jo paltamon shellillä ja suunnattiin koirat lenkitettyämme (ja muutaman punkkulasin juotuamme) nukkumaan. tai no kukaan muuhan ei kunnolla nukkunut paitsi laura (meidän huoneessa siis maija, mie ja laura, frodo, focus, saimi ja pyrrit). milloin pojat  jahtasivat saimia, elsa kielsi saimin puolesta poikia, kaikki kuulivat jotain ääniä käytäviltä tai muuten vain tallustelivat huoneessa. sitten kun bortsut laitettiin häkkiin, meni saimi lirkuttelemaan pojille häkin viereen. jossain vaiheessa kiva tajusi, että huoneessa on kaksi vankia ja halusi aloittaa borsupoikien vapautusrintaman raapimalla häkkiä..noh, yllättävän hyvin sitä jaksaa vähemmilläki yöunilla!

aamulla meidän porukka marssi aamiaiselle vähän muiden jälkeen. käytävällä törmäsimme kovin iloiseen pieneen vappu-pyrriin ja ajateltiin, että ninka ja lasse on just johonkin lähdössä ja ovi on auki. noh, mentiin huoneeseen "ninka? lasse?" -ei vastausta. hmm.."vappu prkle!". karkuripyrri päätyi aamiaisen ajaksi suihkukoppiin, kun ei muuta keksitty :D sitten vaan pesuhuoneen ovi kii ja hotellihuoneen ovi myös. hippa karjui häkissään tätä julmaa kohtaloa vangituista koiraeläimistä. tämähän ei tosiaan ole ainut laatuaan, muistan kerran kuulleeni, että kun vappu oli lauralla hoidossa lauran asuessa joensuussa, olivat mustat pikkukoirat parvekkeella vastassa, kiitos vapun ;) lisäksi erinäinen määrä pyrrejä vapautui tottakai-päivillä huoneesta pihalle kesken omistajien illanvieton. 1+1, vastaus lienee vappu :)

aamiaisella sekä kaimani heidi, että eräs toinen olivat kovin huonovointisia ja yhdistävä tekijä edellispäivän ruokailusta löytyi. no, hoitsuilla oli toki doupit mukana ja tyrkättiin kaimalle naamaan primperanit ja imodiumit. kyllä toipilas kolme rataa lauantaina juoksi :D ennen lähtöä maija lähti heidin kyytiin jo ennen kun me lauran kaa tultiin ees aamupalalta ja kiva oli päättäny karata huoneesta käytävälle. osaan sieluni silmin kuvitella pikkupyrrin lällättämässä "etpäs saaa-aa kiinni" ja maijan kiroamassa kantamustensa alla :D
meidän radat ei oikein sujuneet, ekalla hyllytettiin väärään putkenpäähän, toisella itse ohjasin koiran (suoralla)  muurin ohi (melko hyvin pystytty vai mitä..) ja kolmannella elsa lopetti kepit kesken. ärrinmurrin! noh, muiden tuloslistat eivät juuri kummempia olleet. vietiin kisapäivän päätteeksi koirat autoon ja lähdettiin uudelle kierrokselle hakemaan häkkejä. matkalla tulee vastaan maija "auto ei lähde käyntiin!" voi juma..noh, mietittiin mistä saadaan kaapelit ja käynnistetäänkö nyt vai vasta huomenna, jolloin tilanne lienee sama. pakkastahan ei ollut kuin reilu 20.. noh, auton luokse tulee laura "mie en löydä auton avaimia!!" ei jummi.. eikun ettimään pimeästä ulkoa ja sitten sisältä.. mietin jo, mistä saadaan lukkoseppä ennen kun koirat jäätyy autoon kii ja entä millä päästään kotiin 500km.. laura meni sisältä ettii ja törmäsin pete-pyrrin omistajaan virpiin ja kerroin asiani. teki mieli pomppia kun virpi sanoi "ainakin äsken ne kuulutti joitain mersun avaimia.." jes!! ja maijankin auto saatiin tulille ja päästiin liikkeelle. 

sen verran väsytti, et ajateltiin et käydään pitsaa ja syödään hotellilla. ajeltiin kemiä ristiin rastiin ja etittiin pitsapaikkaa. löysin sen ja soitin maijalle ja heidille ja yritin opastaa heitä paikalle huippukoordinaatein "tässä on kävelykatu, tuossa katolla on tapiolan kyltti, ja tuolla katolla lukee CK.." :) noh, maija ja laura jäi pitämään autoja lämpimänä ja me heidit marssittiin hakemaan pitsaa. ihmisiä oli sisällä ilmeisesti pikkujoulujen vietossa kynttiläillallisilla ja me lompsittiin sisään likaisissa koiravaatteissa.. "me taidetaan mennä näissä vermeissä oottaa tonne ovenpieleen.." noh, saatiin pitsat ja hyvät saatiinkin :) mentiin takas parkkipaikalle pitsoja kantaen ja heidi kysyy miulta "otanko pari pitsaa tuohon meidän autoon vai otatko kaikki teille?". sovittiin et otan kaikki mein autoon ja heidi tulee mein huoneeseen syömään. mietin, et ihan kun kaimani olisi osoittanut pihassa seisovaa väärää sinistä autoa, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. hetken päästä kun istun autoon, nään kaimani juoksemassa tästä väärästä autosta kohti maijan autoa..kuski oli vain kysynyt "kukas se sie oot?" :D ei hitsi..nauratti :)

sunnuntaina ei taidettu vielä aamulla kovin paljoa kommelluksia kehittää. tosin..onnistuin myöhästymään ekan radan rataantutustumisesta! vaihdoin kenkiä ilman mitään kiirettä kun tajusin, että kaverit pyörii jo radalla, ja tietysti sillä kauimmaisella! otin pikaspurtin kohti rataa ja eikun katsomaan missä on ykkönen "voi perhana missä on kakkonen, kolmonen.. ei hitto, missä se nelonen on?" en siis ollut ehtinyt katsoa rataa ollenkaan... noh, yksi iso kämmi mahtui rataan ja virheettömästi tultiin maaliin. en vain ollut kovin toiveikas ajan suhteen, koska yksi nopea juoksukontaktit omaava bortsukin meni +1,20! nollia ei liiemmin muutenkaan tullut koko viikonloppuna oikein miltään radalta.. noh, tuloksia kuuluteltin ja kahteen otteeseen ehdin kuulla, että olemme toisena ajalla 0,32. ei jummi! yliaikanolla! ranteet auki..mielummin hylky kuin tommonen! kävin kuitenkin katsomassa tulokset ja varsin iloiseksi yllätykseksi aikamme oli kuitenkin -0,32 :D minien voittaja viiletti (maailmanmestari) tuon kovaan aikaan, seuraava, meidän seuran oikeasti nopea mini, tuon aikaan -1,2 ja medien voittaja (niinikään tosi nopea koira) aikaan -2s. tiukka oli aika! mutta toki vaikka tuo noin hilkulle pääsi menemään, pitää olla tyytyväinen.

toisella radalla elsa ryssi ekaa (vaiko toista) kertaa ikinä kontaktin! palautin sitten sen ja lopetettiin siihen. kolmannella radalla välistäveto ei onnistunut, joskin tilaa siinä oli tuolle kroattituomarille tyypilliseen tapaan todella vähän. heti ohjaajan takana oli hyppy, joten välistäveto oli tehty entistäkin vaikeammaksi! varsin erilaisia olivat nuo kroattituomarin radat, joita kolmosille oli 4/6. tehtävissä kyllä, mutta ei tosiaan helppoja. sen kertonee tuloksetkin.. enkä tykkää tyylistä, et päästäkseni seuraavalle esteelle, miun pitää koirani kanssa kiertää joku este, jota ei suoriteta, esim pitkä pätkä keppejä!

noh, lähdettiin ajelemaan kohti kotia ja pysähdyttiin lauran kaa matkalla syömässä jossain hesellä. miulla on jostain syystä tapana kattoo auton rekkareita ja nurmeksen kohdalla tien laidassa oli sininen auto KYJ..."hitto, maija! ja ninka ja lasse!" otettiin mersu ympäri ja palattiin takas. siihen oli maijan auto hyytynyt ja kuski istui konepellillä ja ensimmäiset sanat olivat "tää auto hyytyi tähän..ja meillä kummallakin on RUOKAMYRKYTYS!" ei jummi..toinen ruokamyrkytys jo kaimalleni reissun aikana! tällä kertaa syypäänä oli paltamon shell (jossa mekin menomatkalla käytiin) ja ilmeisen vanhat ranskalaiset. törkeetä! heidin veli oli tulossa hinaamaan autoa ja ennen sitä eräs herrakin pysähtyi avuksi. "jos jotain hyvää nii tää auto ainaki hyytyi kohtaan jossa on katuvalot.." autoa ei saatu käyntiin (akussa ei vikaa, koska virrat sai päälle) ja eikun hinaamaan. noh, mihinkäs kiinnität hinausköyden kun koko seatin puskuri ja pohja ovat muovia! ohjekirjastakin oli unohtunut tällainen "pikkujuttu". mitään luukkuakaan ei puskurista löytynyt. noh, sinne se jäi se auto.. heidi lähti veljensä kyytiin ja me pakkauduttiin maijan ja koirien kaa mersuun. ja eikun kotiin.. onneksi kuitenkin on vielä avuliaita ihmisiä, jotka auttavat tuntemattomiakin tienvarteen jääneitä, vaikkei tällä kertaa autoa saatukaan liikkeelle. herrasmies sai avaamattoman karkkipussin kiitokseksi :D 

kaikkien tapahtumien jälkeen, pitäähän sitä toki kirjoittaa pienestä raidallisesta pyrrinpoikasesta, joka oli niiiiiin reipas reissupyrri! hotellit, hallit, liukuovet, hissit, pyöröovet, kuulutukset..mikään ei kivan mielestä ollut elämää ihmeellisempää ja kippurahäntä kiepillä se viipotti eteenpäin koko viikonlopun. uskomattoman reipas pyrrieläin :) treenattiin pikku pätkiä ajoittain ja sen keskittymiskyky hälinästä huolimatta on vähintään 100%! huippua! lisäksi kaikki ihmiset tykkäsivät kivasta ja kiva kaikista ihmisistä. hassua oli kun hissistä tultuamme aulassa odotti hotellilla vanha setä puku päällä ja setä kumartui kivaa kohti "voi kun minä niin tykkään koirista" ja kiva hyppi innoissaan setää vasten "voi kun minäkin niin tykkääntykkääntykkään sinusta" :D

tytöt, koskas mennään kemiin taas???! :D