teenpä nyt kunnon kertomuksen lalan syksystä 2009.

eli vein sen lääkäriin kun se yöllä pissasi alleen. olin huomannut lisääntynyttä juomista jo pidempään. Lala tutkittiin ihan kohtuullisen perusteellisesti ja löydöksenä oli veressä kohonnut kalkki ja matala fosfori. Vatsa- ja rintaontelo kuvattiin kasvainten varalta, eikä niitä siellä näkynyt.

tällöin saimme suositukseksi jäädä seuraamaan tilannetta. Otimme uudet verikokeet parin viikon päästä samoin tuloksin. Eläinlääkärimme rupesi selvittelemään tilannetta ja vaihtoehdoiksi jäivät lisäkilpirauhasen kasvain(johon vain leikkaushoito), tai kasvain jossain muualla. Varalta poissuljettiin myös mm. cushing ja addison.

Eläinlääkärimme selvitti hoitomahdollisuuksia ja kertoi, että hoito tapahtuisi helsingissä ja sitä ennen pitäisi määrittää parathormonipitoisuus saksassa. Näyte pitäisi lähettää sinne jäädytettynä typessä. Hoito helsingissä kestäisi n. 5 päivää. Ennusteesta minulle sanottiin "voi se olla ihan hyväkin" ilman leikkausta siis. Todettiin sitten, että jäämme odottamaan.

Tulin sitten surffailleeksi lemmikkipalstoja ja löysin, että keeshondeilla Primääri hyperparatyreoosi (PHPT) on suhteellisen yleinen, ja hoidettukin sairaus. Menin sitten kessufoorumille kyselemään ja löysin sieltä kautta eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallion yhteystiedot. Otin häneen yhteyttä ja sain karua kuultavaa: "tuolla kalkilla (yli 3,5) koirasi ennuste on noin puoli vuotta". No, eikun sitten selvittelemään leikkausmahdollisuuksia mahdollisimman pian. Tämän eläinlääkärin mielestä diagnoosi oli sinänsä niin selvä, että parathormonipitoisuutta ei tarvitse määrittää. Juliska myös totesi, että useimmiten muilla kuin keeshondeilla kyseessä on juurikin lisäkilpirauhasen kasvain, ei hyperplasia.

No, sain sitten kuin ihmeen kaupalla työt järjestymään niin, että Lala leikattiin tampereella 14.12.09. Kesken leikkauksen sain ikäviä uutisia, primäärikasvain on sittenkin muualla, anaalirauhasissa! Hyperparatyreoosi on sittenkin sekundäärinen. No, koiraparkaa leikattiin sitten molemmista päistä.. Kuulemma eläinlääkärin Joensuussa olisi pitänyt tutkia koira tarkemmin, anaalirauhasten kasvain on kuulemma tyypillisin lisäkilpirauhasta piiskaava kasvain.

No, Lala on toipunut leikkauksesta kohtalaisen hyvin ja on nyt syksyä huomattavasti virkeämpi. Välissä leikkauksen jälkeen oli kyllä huonoa, ja hyvin huonoa aikaa. Kalkkia kontrolloidaan nyt säännöllisesti ja sen ja koiran voinnin mukaan edetään. Ennustehan ei ole hyvä, koska kyseessä on pahanlaatuinen kasvain (adenokarsinooma) ja se on voinut hyvinkin lähettää metastaaseja keuhkoihin. Mutta niin kauan kun Lala suhteellisen hyvävointisena porskuttaa, niin antaa mennä vaan. Toki on tiedossa, että hyvinkin pian voi tulla aika päästää belgiystävä sateenkaarisillalle kipuja ja huonoa oloa pakoon.