eilen oli aika palauttaa lala takaisin sen oikeaan kotiin. pakkasin illan ratoksi koko eläinlaumani autoon koirien katsellessa minuu ilmeellä "et taas oo tosissas,tuleeks toi mukaan?" kun kerttu huusi boksissaan. kerttu ei ole kovin hyvää matkaseuraa, vielä ;) lala-parka vallan huolestui ja uikutti kun kerttu pelkäsi. hassua. ei lalan tyylistä.

Liperissä laskin kertun boksista ja se syöksyi heti häntä pystyssä tutkimaan paikkoja. oltiin siellä ehkä puoli tuntia ja lähdin koirien kanssa pellolle lumikenkäilemään. taas sain varmaan syyllistäviä katseita osakseni etenkin lalalta, lumi kun kantoi enimmäkseen 12-kiloisen elsan, muttei enää 24-kiloista (joo-o, kilon se on lihonnut, eilen punnitsin!)lalaa. no, tunti tarvottiin hangessa lalan kanssa elsan sipsuttaessa hangella=)

takas tullessa kerttua ei näkynyt. jostain jemmasta se sitten estraadille käveli. koirat huomatessaan alkoi hirmuinen sylkeminen, joka jatkui murinalla vielä varmaan 10min. ei ole pienen kissan muisti kovin pitkä kun tunnissa unohtaa koirakaverinsa :) lienee paikanvaihdos sekoittanut pienen pään. hieman se tasaantui mutta välillä piti pörhistellä ja suhista koirien kulkiessa ohi. välillä taas molemmat saivat nuuskutella minkä ehtivät. jonkinsortin dementia siis.

muuten kerttu oli liperissä kuin kotonaan. leikki, hyppi, juoksi.. ja hurmasi vanhempani :)niin..ja tunki itsensä matkalaukkuihin äitini yrittäessä purkaa niitä ja "tappoi" iskän sandaalin. pylly heiluen se pöydän jalan takaa sitä sandaalia vaani ja hyökkäsi kimppuun ja *naks* sandaali oli kuollut!(todellisuudessa sille ei onneksi käynyt kuinkaan :)

illalla kotiutuessamme kerttu oli väsynyt. se meni heti pissille ja parkkeerasi itsensä jussin syliin nukkumaan.

eilen ja toissapäivänä kertun ja koirien suhde eteni vallan pussailutasolle. lala aloitti sunnuntaina lipaisemalla pienellä sievällä ja helkkarin märällä kielellään pari kertaa kerttua. tuloksena varsin märkä kissa.. ei kerttu tuntunut olevan moisesta moksiskaan. elsa taas, kuten ennenkin, on erikoistunut esim. silmien ja korvien pesuun. ihan sama onko kyseessä ihminen, kissa tai koira, kaikki tarvitsevat pesut elsalta! tästä on kerttukin saanut osansa. kertun korvat ovat jotenkin todella kiinnostavat ja pariin otteeseen elsa on ne pessytkin.

leikkimisasteelle kerttu pääsi hieman yllättäen ensin lalan kanssa. toissapäivänä kerttu läimi lalaa (ilman kynsiä) naamaan, istui itse sängyllä ja lala seisoi lattialla. pakenemisreitti olisi ollut vapaa joten tulkitsin tämän leikiksi. samoin teki lala, joka rupesi tökkimään kerttua aina vuorostaan. saman episodin esittivät vielä illalla liperissäkin vanhempieni suureksi hämmästykseksi.

vielä kuvatus kerttu-liisasta.